CSRD-direktiivi viherpesun ehkäisijänä
Jaarsma, Nooa (2025)
Jaarsma, Nooa
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121436109
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121436109
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoite on selvittää miten Euroopan Unionin kestävyysraportointidirektiivi vaikuttaa viherpesun mahdollisuuten kestävyysraporteissa ja tutkia direktiivin onnistumista sen asettamissa tavoitteissa. Kestävyysraportointidirektiiviin on kirjattu sen tavoitteiksi parantaa raporttien luotettavuutta, kokonaisvaltaisuutta, varmistettavuutta ja vertailukelpoisuutta.
Tutkimus toteutettiin laadullisena monitapaustutkimuksena. Tapaukseksi valittiin neljän eurooppalaista suuryhtiötä, jotka raportoivat uuden direktiivin mukaisesti vuodesta 2024 ja joiden aiempia kestävyysraportteja on syytetty viherpesusta ei-valtiollisen toimijan toimesta. Aineistona käytettiin ennen direktiiviä julkaistuja kestävyysraportteja, direktiivin jälkeen julkaistuja raportteja sekä ei-valtiollisten toimijoiden julkaisema raportteja. Aineisto analysoitiin laadullisen sisältöanalyysin avulla vertaamalla ennen direktiiviä julkaistuja raportteja direktiivin mukaisiin raportteihin direktiivin tavoitteiden edistymisen näkökulmasta.
Tutkimuksen tuloksena todettiin, että kestävyysraportointidirektiiviä edeltävät kestävyysraportit olivat laadultaan ja sisällöltään vaihtelevia. Lainsäädännön puute mahdollisti viherpesun kestävyysraporteissa, raporttien valvonta ja tarkastus oli puutteellista. Direktiivin velvoittama raportointi oli laadultaan selvästi parempaa ja laajempaa. Direktiivi onnistui tavoitteissaan, raporttien vertailukelpoisuus, varmistettavuus, kokonaisvaltaisuus sekä vertailukelpoisuus paranivat runsaasti. Myös viherpesun mahdollisuus kaventui selvästi. Parannettavaa on kuitenkin edelleen, esimerkiksi valikoiva tiedon esittäminen on edelleen mahdollista. Direktiivi ei siis yksinään ratkaissut viherpesuongelmaa täydellisesti, sääntelyä ja valvontaa tulee jatkokehittää tulevaisuudessa.
Tutkimus toteutettiin laadullisena monitapaustutkimuksena. Tapaukseksi valittiin neljän eurooppalaista suuryhtiötä, jotka raportoivat uuden direktiivin mukaisesti vuodesta 2024 ja joiden aiempia kestävyysraportteja on syytetty viherpesusta ei-valtiollisen toimijan toimesta. Aineistona käytettiin ennen direktiiviä julkaistuja kestävyysraportteja, direktiivin jälkeen julkaistuja raportteja sekä ei-valtiollisten toimijoiden julkaisema raportteja. Aineisto analysoitiin laadullisen sisältöanalyysin avulla vertaamalla ennen direktiiviä julkaistuja raportteja direktiivin mukaisiin raportteihin direktiivin tavoitteiden edistymisen näkökulmasta.
Tutkimuksen tuloksena todettiin, että kestävyysraportointidirektiiviä edeltävät kestävyysraportit olivat laadultaan ja sisällöltään vaihtelevia. Lainsäädännön puute mahdollisti viherpesun kestävyysraporteissa, raporttien valvonta ja tarkastus oli puutteellista. Direktiivin velvoittama raportointi oli laadultaan selvästi parempaa ja laajempaa. Direktiivi onnistui tavoitteissaan, raporttien vertailukelpoisuus, varmistettavuus, kokonaisvaltaisuus sekä vertailukelpoisuus paranivat runsaasti. Myös viherpesun mahdollisuus kaventui selvästi. Parannettavaa on kuitenkin edelleen, esimerkiksi valikoiva tiedon esittäminen on edelleen mahdollista. Direktiivi ei siis yksinään ratkaissut viherpesuongelmaa täydellisesti, sääntelyä ja valvontaa tulee jatkokehittää tulevaisuudessa.