Osakehuoneiston hallintaanotto häiritsevän elämän perusteella

Abstract

Opinnäytetyössä tarkastellaan osakehuoneiston ottamista asunto-osakeyhtiön hallintaan asunto-osakeyhtiölain 8 luvun 2 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella, jonka mukaan huoneisto voidaan ottaa yhtiön hallintaan, jos huoneistossa vietetään häiritsevää elämää. Häiritsevä elämä on oikeudellisena käsitteenä tulkinnanvarainen, minkä vuoksi työssä tarkastellaan ennen kaikkea sitä, miten häiritsevän elämän käsite ymmärretään lain näkökulmasta ja milloin häiriö muodostaa riittävän perusteen huoneiston ottamiselle yhtiön hallintaan. Lisäksi tarkastellaan, mitä velvollisuuksia asunto-osakeyhtiölle kuuluu prosessin eri vaiheissa ja millaista selvitystä ja näyttöä päätöksen tueksi edellytetään.

Työn tutkimusmenetelmänä käytetään lainoppia. Työssä tarkastellaan asunto-osakeyhtiölakia, lain esitöitä, oikeuskirjallisuutta ja tuomioistuinten ratkaisuja. Näiden avulla selvitetään, miten määritellään häiritsevä elämä käytännössä ja miten sen vakavuutta arvioidaan.

Aineiston tarkastelu osoittaa, että huoneiston ottaminen yhtiön hallintaan häiritsevän elämän vuoksi edellyttää yleensä pitkäkestoista, jatkuvaa ja muille asukkaille tosiasiallista haittaa aiheuttavaa häiriötä, joka ylittää normaalin asumisen rajat. Ratkaisevaa on häiriöiden kokonaisuus, niiden laatu, ajankohta ja vaikutukset muihin. Yksittäinen, vain yhden naapurin kokema häiriö ei useinkaan riitä ilman muuta näyttöä.

Johtopäätöksenä todetaan, että hallintaanotto on viimeinen keino, jota voidaan käyttää vain selvästi osoitetuin perustein ja huolellisesti kerätyn selvityksen perusteella. Kehittämistarpeita liittyy erityisesti siihen, miten asunto-osakeyhtiöt voivat käytännössä saada riittävää tietoa ja näyttöä häiriötilanteista sekä siihen, että menettelyä tukevia ohjeita tulisi selkeyttää.