Henkilöstöhallinnon vertaismentorointi valtiolla

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan, miten valtion henkilöstöhallinnon asiantuntijat voivat innovoida, jakaa osaamistaan ja vahvistaa yhteisöllisyyttä yli organisaatiorajojen. Opinnäytetyön keskeisenä tavoitteena on suunnitella ja toteuttaa valtion henkilöstöhallinnon asiantuntijoille suunnattu vertaismentorointimalli, joka ylittää perinteiset virastojen ja kirjanpitoyksiköiden rajat ja tukee henkilöstöhallinnon asiantuntijoiden välistä kokemuksellista oppimista ja tiedon jakamista valtionhallinnossa.

Tutkimus toteutettiin osallistavalla ja toimintatutkimuksellisella otteella. Menetelmänä käytettiin laadullista eläytymismenetelmää, jonka avulla tarkasteltiin vertaismentorointia eri henkilöstöhallinnon rooleista käsin. Kehittämistyö ei ole syntynyt ylhäältä ohjattuna hankkeena, vaan lähtökohtana on ollut tekijän omasta työstä noussut tarve ja aito halu rakentaa yhteistyötä virastojen välillä. Työ rajautuu nimenomaisesti henkilöstöhallinnon substanssiosaamiseen ja arjen työssä esiin nouseviin teemoihin liittyvään vertaismentorointiin. Tutkimus yhdistää ajankohtaisen teoreettisen ymmärryksen ja käytännön kokemuksen vuoropuheluksi, ja sen arvopohja rakentuu ihmiskeskeiselle, osallistavalle ja yhteisölliselle kehittämiselle. Työn tarkoituksena on luoda rakenteita, jotka mahdollistavat asiantuntijoiden välisen vuorovaikutuksen ja osaamisen jakamisen riippumatta virastorajoista tai organisaatiotasosta.

Pilottiohjelman myötä luotiin pysyvä, skaalautuva ja itseohjautuva vertaismentoroinnin käytäntö, joka tukee valtionhallinnon strategisia tavoitteita osaamisen kehittämisessä, työhyvinvoinnissa ja yhteisöllisyyden vahvistamisessa. Vertaismentorointi toimii sekä oppimisen välineenä että keinona rakentaa luottamusta ja purkaa organisaatiorajoja. Pilottiryhmän pitkäkestoiset vaikutukset osoittivat, että henkilöstölähtöinen kehittäminen voi tuottaa pysyviä ratkaisuja, kun sille annetaan tilaa ja rakenteellista tukea. Ohjelman perusperiaatteet itseohjautuvuus, tasavertaisuus ja substanssityöhön keskittyvä sparraus ovat säilyneet sen ytimessä. Kehittämistyö osoitti kuitenkin, että itseohjautuvuus yksin ei riitä, ohjelma tarvitsee fasilitointia, koordinointia ja johdon sitoutumista. Ministeriötason mandaatti on keskeinen edellytys asiantuntijaverkostojen strategiselle merkitykselle. Jatkokehittämisessä korostuvat ennakkomarkkinointi, palautteen keruu ja digitaalisten ratkaisujen hyödyntäminen. Opinnäytetyönä toteutettu pilottiryhmä on esimerkki siitä, kuinka yksittäisen virkamiehen aloitteella voidaan käynnistää laaja-alainen muutos, jopa yli 80 000 henkilön valtionorganisaatiossa. Tämä osoittaa, että rohkeus ja innovatiivisuus voivat synnyttää merkittäviä uudistuksia myös suurissa julkisissa rakenteissa.