Kriittisen teknologian tutkimus ja kansallinen turvallisuus — Tutkimustoimijoiden tarpeet ja toiveet kansallisesta turvallisuudesta vastaavien julkisorganisaatioiden suuntaan

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kriittisen teknologian tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan (TKI) osallistuvien yritysten ja tutkimuslaitosten tarpeita ja odotuksia Suomen kansallisesta turvallisuudesta vastaavien julkisorganisaatioiden suuntaan. Tutkimus toteutettiin sisäministeriön toimeksiannosta. Työn tavoitteena oli tunnistaa yhteistyön kipupisteitä, vahvistaa vuoropuhelua sekä tuottaa kehittämisehdotuksia, joiden avulla kansallista turvallisuutta voidaan tukea ilman, että TKI-toiminnan vaikuttavuus tai ketteryys heikkenee.

Teoreettinen viitekehys muodostui kriittisen teknologian, erityisesti kvanttiteknologian, tekoälyn ja kehittyneiden puolijohteiden, turvallisuusnäkökulmien erityispiirteistä, kansallista turvallisuutta koskevasta kirjallisuudesta, aineistosta tutkimusturvallisuuteen liittyvistä riskeistä, lainsäädännöstä sekä viranomaisten ohjeistuksista. Lisäksi tarkasteltiin laittoman tiedustelun uhkaa tutkimusmaailmassa sekä tutkimustoiminnan periaatteita ja kansainvälistä toimintaympäristöä.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa tietoa kerättiin avoimia kysymyksiä sisältäneellä kyselyllä sekä puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin menetelmällä ja lopulta vastauksista tunnistettiin kuusi keskeistä teemaa.

Tutkimustulosten perusteella kriittisen teknologian tutkimustyön parissa toimivat tutkimuslaitokset ja yritykset tarvitsevat viranomaisilta erityisesti ajantasaista tilannekuvaa kriittisten teknologioiden kehityksestä, toimintaan liittyvistä riskeistä, teknologioiden kypsyystasoista sekä kansainvälisestä toimintaympäristöstä. Suurimmat kehittämistarpeet liittyivät ohjeistusten selkeyteen, linjausten yhdenmukaistamiseen, kumppaneihin kohdistuvan riskitiedon saatavuuteen, yhteistyön rakenteisiin sekä turvallisuusosaamisen vahvistamiseen. Lisäksi toivottiin selkeää luokittelua siitä, mitä teknologioita pidetään kriittisinä ja millaisia turvallisuustoimenpiteitä kuhunkin luokkaan liittyy. ¨

Johtopäätöksinä työ nostaa esiin tarpeen viranomaisten aktiivisemmalle viestinnälle, erilaisille koulutuksille, selkeämmille toimintamalleille sekä luottamusta vahvistaville yhteistyörakenteille. Turvallisuusselvitysprosessin kehittäminen, lainsäädännön ja ohjeistuksien selkeyttäminen sekä tulevien teknologisten riskien ennakointi nousivat tärkeiksi jatkotoimenpiteiksi. Aiheen ajankohtaisuus ja aiemman tutkimuksen vähäisyys korostavat työn tuottaman uuden tiedon merkitystä kansallisen turvallisuuden ja TKI-toiminnan rajapinnassa.