Lapsen oikeudellinen suoja lapsikaappauksissa
Taskinen, Krista (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121837869
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121837869
Tiivistelmä
Suomi on liittynyt Haagin kansainväliseen lapsikaappaussopimukseen, jonka tavoitteena on turvata luvattomasti toiseen valtioon viedyn tai sinne palauttamatta jätetyn lapsen nopea palauttaminen hänen vakituiseen asuinvaltioonsa. Lapsikaappaus edellyttää, että poisvieminen tai palauttamatta jättäminen on tapahtunut ilman huolto-oikeuden haltijan lupaa. Huolto-oikeuksien määritelmä perustuu lapsenhuoltolakiin ja kattaa laajasti lapsen henkilöä koskevat oikeudet.
Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisissä kaappaustapauksissa sovelletaan Bryssel II b -asetusta, joka täydentää Haagin lapsikaappaussopimusta, päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa. Suomessa lapsikaappausten keskusviranomaisena toimii oikeusministeriö ja palauttamisasioita käsittelee ensiasteena Helsingin hovioikeus.
Lapsikaappausten ennaltaehkäisyyn liittyvät kansalliset keinot painottavat lapsen edun turvaamista, huoltajan päätöksentekovastuuta ja lapsen oikeutta tulla kuulluksi. Lainsäädäntö mahdollistaa muun muassa valvotut tapaamiset, väliaikaiset turvaamistoimet sekä matkustusasiakirjojen haltuunoton, jos kaappausta epäillään. Rikosoikeudellisesti lapsikaappaus on rangaistava teko, josta voidaan tuomita sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta, mutta syytteestä voidaan luopua tietyissä tilanteissa.
Kansainvälisesti Haagin lapsikaappaussopimus ja Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien sopimus muodostavat keskeisen sääntelyperustan lapsen edulle. Sopimukset korostavat lapsen oikeutta perhe-elämään, suojeluun ja syrjimättömyyteen. Euroopan Neuvoston antama Bryssel II b -asetus täsmentää huolto-oikeuksien tulkintaa ja tehostaa palautusmenettelyjä unionin jäsenvaltioissa.
Kaiken keskiössä on lapsen etu. Lapsikaappaus nähdään lapsen hyvinvointia vakavasti vaarantavana tekona, jota torjutaan sekä kansallisella että kansainvälisellä yhteistyöllä ja sääntelyllä.
Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisissä kaappaustapauksissa sovelletaan Bryssel II b -asetusta, joka täydentää Haagin lapsikaappaussopimusta, päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa. Suomessa lapsikaappausten keskusviranomaisena toimii oikeusministeriö ja palauttamisasioita käsittelee ensiasteena Helsingin hovioikeus.
Lapsikaappausten ennaltaehkäisyyn liittyvät kansalliset keinot painottavat lapsen edun turvaamista, huoltajan päätöksentekovastuuta ja lapsen oikeutta tulla kuulluksi. Lainsäädäntö mahdollistaa muun muassa valvotut tapaamiset, väliaikaiset turvaamistoimet sekä matkustusasiakirjojen haltuunoton, jos kaappausta epäillään. Rikosoikeudellisesti lapsikaappaus on rangaistava teko, josta voidaan tuomita sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta, mutta syytteestä voidaan luopua tietyissä tilanteissa.
Kansainvälisesti Haagin lapsikaappaussopimus ja Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien sopimus muodostavat keskeisen sääntelyperustan lapsen edulle. Sopimukset korostavat lapsen oikeutta perhe-elämään, suojeluun ja syrjimättömyyteen. Euroopan Neuvoston antama Bryssel II b -asetus täsmentää huolto-oikeuksien tulkintaa ja tehostaa palautusmenettelyjä unionin jäsenvaltioissa.
Kaiken keskiössä on lapsen etu. Lapsikaappaus nähdään lapsen hyvinvointia vakavasti vaarantavana tekona, jota torjutaan sekä kansallisella että kansainvälisellä yhteistyöllä ja sääntelyllä.