Pedagogiset työpajat varhaiskasvatukseen

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää varhaiskasvatukseen vertaisoppimiseen perustuva toimintamalli varhaiskasvatuksen opettajien ammatillisuuden vahvistamiseksi ja pedagogisen työn tueksi. Työssä tarkasteltiin varhaiskasvatuksen opettajien työssä keskeisiksi koettuja sekä vahvistamista kaipaavia osa-alueita. Tarkoituksena oli suunnitella tutkimuksen tuloksista nousseiden teemojen ympärille vuorovaikutuksellisia pedagogiikan vahvistamiseen tarkoitettuja työpajoja.

Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostui varhaiskasvatuksen ympärille. Varhaiskasvatuksen erityispiirteet liittyvät lapsen ikävaiheeseen, pedagogiikan luonteeseen, oppimisen tapoihin sekä hoidon, kasvatuksen ja opetuksen integraatioon. Teoriaosuudessa käsiteltiin varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan viitekehyksiä, varhaiskasvatuksen opettajan työnkuvaa, pienten lasten kasvun ja oppimisen tukemista, pedagogisen toiminnan kehittämistä sekä vertaistukea ja -oppimista.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena, toimintatutkimuksellisia piirteitä sisältävänä kehittämishankkeena. Aineistoa kerättiin sähköpostikyselyllä sekä haastatteluin ja se käsiteltiin teemoitellen. Tutkimuksen tuloksista nousi esille kolme keskeistä asiaa, joihin varhaiskasvatuksen opettajuudessa kaivattiin vahvistusta. Näitä olivat kokopäiväpedagogiikka, pedagoginen osaaminen ja vertaistuki.

Opinnäytetyön tulosten pohjalta suunniteltiin ja toteutettiin viisi pedagogista työpajaa. Koska tutkimustuloksista nousi vahvasti esille yhteisen keskustelun ja vertaistuen merkitys opettajan työtä tukevina tekijöinä, niin työpajat suunniteltiin vertaistukeen ja -oppimiseen perustuviksi. Pajojen aiheina olivat pedagoginen johtajuus, kokopäiväpedagogiikka, oppimisympäristöt, lukeminen varhaiskasvatuksessa ja ryhmän pedagoginen suunnitelma. Työpajoja toteutettiin 10 kertaa teamsin välityksellä.

Pedagogiset työpajat todettiin tarkoituksenmukaiseksi ja hyödylliseksi toimintatavaksi, jolla saatiin varhaiskasvatuksen opettajien pedagogista osaamista ja ammatillisuutta tuettua. Niistä onkin muodostumassa pysyvä toimintamalli. Jatkossa teemoja ja työpajojen sisältöjä kannattaa tarkastella saadun palautteen ja ajankohtaisten tarpeiden pohjalta. Osa työpajojen aihepiireistä tuntui liian laajoilta ja niitä onkin syytä jakaa useampaan osaan. Työpajoja voitaisiin järjestää myös lähitapaamisina, jolloin kaivattua keskustelua syntyisi ehkä vieläkin enemmän.