​​Aikuisten ja vertaissuhteiden merkitys lasten, nuorten ja perheiden yksinäisyyden ehkäisyyn​

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, mitä tutkimukset kertovat lasten, nuorten ja perheiden yksinäisyyden ennaltaehkäisemisestä. Tarkoituksena oli tuoda esiin keskeisiä teemoja ja näkökulmia siitä, millainen rooli aikuisilla ja vertaissuhteilla on yksinäisyyden lievittämisessä sekä mitkä tekijät siihen vaikuttavat. Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jota varten keräsimme ja vertailimme olemassa olevaa tutkimustietoa yksinäisyyden ehkäisemisestä. Keskityimme erityisesti varhaiskasvatusikäisiin, nuoriin ja perheisiin sekä heidän kokemansa yksinäisyyden ehkäisemisen keinoihin. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää yksinäisyyden ehkäisyssä sosiaali- ja terveysalalla sekä kolmannen sektorin toiminnassa. Valitsimme aiheen, koska yksinäisyys on merkittävä ilmiö ja tiedämme, että se voi vaikuttaa merkittävästi yksilön hyvinvointiin ja sosiaalisiin suhteisiin.

Yksinäisyys on tunnetila, jota voi kokea, kun ihmissuhteiden määrä tai laatu ei vastaa yksilön toiveita. Sitä voidaan kokea, vaikka ihmisiä olisi ympärillä. Yksinäisyys jaetaan usein sosiaaliseen, joka liittyy sosiaalisen verkoston puutteisiin, ja emotionaaliseen yksinäisyyteen, joka syntyy läheisten, luotettavien ihmisten puutteesta. Yksinäisyys voi olla tilapäistä, pitkäaikaista tai tilannesidonnaista, ja siihen liittyy monenlaisia tunteita, kuten surua, ahdistusta ja pelkoa. Pitkään jatkuessaan yksinäisyys voi heikentää itsetuntoa ja aiheuttaa myös fyysisiä oireita, kuten väsymystä ja kipua. Nykyisin yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyneisyys ovat merkittäviä kansanterveydellisiä ongelmia, joilla on yhteys moniin fyysisiin ja psyykkisiin sairauksiin. Vertaistuki tarjoaa emotionaalista yhteyttä ja mahdollisuuden kokemusten jakamiseen, mikä tukee yksinäisyyden lievittämistä.

Kirjallisuuskatsauksen perusteella aikuisen tuki ja vertaissuhteet ovat keskeisiä yksinäisyyden ehkäisyssä. Yksinäisyyttä voi esiintyä eri elämänvaiheissa. Perheitä tulisi tukea jo raskausaikana, erityisesti äitien yksinäisyyttä lapsen eri ikävaiheissa. Sosiaaliset taidot ja vertaistuki vähentävät yksinäisyyttä ja tukevat yksilön hyvinvointia. Yksinäisyyden siirtymistä sukupolvelta toiselle voidaan ehkäistä parantamalla perheiden vuorovaikutusta ja konfliktien käsittelyä. Yhteiskunnallisen tuen, varhaisen puuttumisen ja riittävien sosiaalityön resurssien avulla voidaan vahvistaa lasten, nuorten ja perheiden sosiaalista hyvinvointia.

Tulokset osoittavat, että aikuisen läsnäolo, toimivat ihmissuhteet ja vertaistuki muodostavat keskeisen keinon yksinäisyyden ehkäisyssä varhaiskasvatuksessa ja koulussa. Kehittämisehdotuksena korostetaan varhaista puuttumista, perheiden tukemista, sosiaalisten taitojen vahvistamista ja vertaistukitoimintojen edistämistä. Lisäksi suositellaan, että sosiaali- ja terveysalan toimijat sekä kolmas sektori panostavat ennaltaehkäiseviin toimiin yksinäisyyden vähentämiseksi.