Reaalimaailman kohtaamisten haaste: uuden sovelluskonseptin jäsentely ja validointi

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli jäsentää ja validoida uuden, reaalimaailman sosiaalisiin kohtaamisiin perustuvan sovelluskonseptin kiinnostavuutta ja hyväksyttävyyttä potentiaalisten käyttäjien keskuudessa. Konsepti pyrkii ratkaisemaan ohikiitävien tilanteiden lähestymisvaikeuden – ilmiön, johon nykyiset profiilipohjaiset ja algoritmivetoiset deittisovellukset eivät vastaa. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin Kolmen horisontin mallia, jonka avulla hahmotettiin nykytilanne (H1), muutosta indikoivat heikot signaalit (H2) sekä uuden ratkaisun mahdollinen rooli (H3). Konseptin vastaanottoa tutkittiin määrällisellä Webropol-kyselyllä (n = 136), joka kohdistettiin toisen asteen ja korkeakoulujen opiskelijoihin. Aineisto analysoitiin frekvenssijakaumien, prosenttiosuuksien, ristiintaulukoinnin ja avoimien vastausten sisällönanalyysin avulla. Empiirisen osion tarkoituksena oli arvioida konseptin ymmärrettävyyttä, kiinnostavuutta ja hyväksyttävyyteen liittyviä huolia, ei prototyypin testausta. Tulokset osoittivat laajaa kiinnostusta reaalimaailmaan kiinnittyvää ratkaisua kohtaan. Vastaajat tunnistivat hyvin taustalla olevan ongelman ja suhtautuivat myönteisesti konseptiin, mikä tukee aiempaa tutkimusta deittisovellusväsymyksestä, romanttisesta katumuksesta ja autenttisempien kohtaamisten kaipuusta. Samalla esiin nousi huolia yksityisyydestä, turvallisuudesta ja teknisestä toteutuksesta, mikä korostaa selkeiden rajaus- ja käyttäjäkontrolliratkaisujen tarvetta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että konsepti vastaa tunnistettuun ilmiöön ja sillä on edellytyksiä edetä prototyyppivaiheeseen. Validointi toi esiin myös keskeisiä riskitekijöitä, jotka tulisi huomioida jatkokehityksessä, erityisesti turvallisuus- ja näkyvyysratkaisuissa.