Tekoäly ja automaatio avaruusteknologioissa
Moilanen, Noora; Rantsi, Kasperi (2026)
Moilanen, Noora
Rantsi, Kasperi
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602233276
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602233276
Tiivistelmä
Avaruusjärjestelmien monimutkaistuminen ja kasvavat etäisyydet Maasta
lisäävät automaation ja autonomisen päätöksenteon merkitystä. Tekoälyä ja
automaatiota hyödynnetään avaruusoperaatioissa erityisesti tilanteissa, joissa
suurten datamäärien käsittely ja viestintäviiveet rajoittavat ihmisen
mahdollisuuksia osallistua reaaliaikaiseen ohjaukseen. Tällaisissa tilanteissa
järjestelmien on kyettävä analysoimaan omaa toimintaansa ja reagoimaan
poikkeamiin autonomisesti ilman jatkuvaa maa-aseman ohjausta.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten tekoälyä ja automaatiota
hyödynnetään avaruusoperaatioissa erityisesti autonomisessa
vianhavaitsemisessa ja telemetriadatan analyysissa, sekä millaisia tietoturvaan
ja eettisyyteen liittyviä vaatimuksia tällaisiin ratkaisuihin liittyy. Lisäksi tavoitteena
oli toteuttaa käytännönläheinen kokeellinen kehitysosuus, jossa näitä periaatteita
havainnollistettiin simuloituun satelliittitelemetriaan perustuvan prototyyppitason
autonomisen vianhavaitsemismallin avulla.
Tutkimus toteutettiin yhdistämällä teoreettinen taustoitus ja kokeellinen
kehitysosuus. Teoriaosuudessa tarkasteltiin tieteellisiä julkaisuja sekä
avaruusjärjestöjen, kuten NASA:n ja ESA:n, raportteja ja virallisia julkaisuja.
Kehittämisosuudessa toteutettiin prototyyppitason autonominen
vianhavaitsemismalli, joka hyödynsi simuloitua satelliittitelemetriaa.
Toteutuksessa analysoitiin esimerkiksi akun jännitettä, lämpötilaa ja
virrankulutusta tilastollisten ja sääntöpohjaisten menetelmien avulla, ja tulokset
esitettiin kuvaajien ja taulukoiden muodossa.
Tulokset osoittivat, että kevyet ja selitettävät analyysimenetelmät pystyivät
tunnistamaan simuloidut vikatilanteet luotettavasti. Monimuuttujainen tarkastelu
paransi vianhavaitsemisen luotettavuutta verrattuna yksittäisiin signaaleihin
perustuviin menetelmiin, ja yksinkertainen safe mode -logiikka havainnollisti
järjestelmän mahdollista reagointia jatkuviin poikkeamiin autonomisesti.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että työssä toteutettu simuloituun
satelliittitelemetriaan perustuva prototyyppi osoittaa autonomisen
vianhavaitsemisen olevan mahdollista selitettävillä ja kevyillä menetelmillä.
Toteutettu malli tarjoaa yksinkertaisen mutta toimivan lähestymistavan
telemetriassa esiintyvien vikojen havaitsemiseen ja muodostaa perustan, jota
voidaan jatkossa kehittää osaksi laajempia autonomisia järjestelmiä.
lisäävät automaation ja autonomisen päätöksenteon merkitystä. Tekoälyä ja
automaatiota hyödynnetään avaruusoperaatioissa erityisesti tilanteissa, joissa
suurten datamäärien käsittely ja viestintäviiveet rajoittavat ihmisen
mahdollisuuksia osallistua reaaliaikaiseen ohjaukseen. Tällaisissa tilanteissa
järjestelmien on kyettävä analysoimaan omaa toimintaansa ja reagoimaan
poikkeamiin autonomisesti ilman jatkuvaa maa-aseman ohjausta.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten tekoälyä ja automaatiota
hyödynnetään avaruusoperaatioissa erityisesti autonomisessa
vianhavaitsemisessa ja telemetriadatan analyysissa, sekä millaisia tietoturvaan
ja eettisyyteen liittyviä vaatimuksia tällaisiin ratkaisuihin liittyy. Lisäksi tavoitteena
oli toteuttaa käytännönläheinen kokeellinen kehitysosuus, jossa näitä periaatteita
havainnollistettiin simuloituun satelliittitelemetriaan perustuvan prototyyppitason
autonomisen vianhavaitsemismallin avulla.
Tutkimus toteutettiin yhdistämällä teoreettinen taustoitus ja kokeellinen
kehitysosuus. Teoriaosuudessa tarkasteltiin tieteellisiä julkaisuja sekä
avaruusjärjestöjen, kuten NASA:n ja ESA:n, raportteja ja virallisia julkaisuja.
Kehittämisosuudessa toteutettiin prototyyppitason autonominen
vianhavaitsemismalli, joka hyödynsi simuloitua satelliittitelemetriaa.
Toteutuksessa analysoitiin esimerkiksi akun jännitettä, lämpötilaa ja
virrankulutusta tilastollisten ja sääntöpohjaisten menetelmien avulla, ja tulokset
esitettiin kuvaajien ja taulukoiden muodossa.
Tulokset osoittivat, että kevyet ja selitettävät analyysimenetelmät pystyivät
tunnistamaan simuloidut vikatilanteet luotettavasti. Monimuuttujainen tarkastelu
paransi vianhavaitsemisen luotettavuutta verrattuna yksittäisiin signaaleihin
perustuviin menetelmiin, ja yksinkertainen safe mode -logiikka havainnollisti
järjestelmän mahdollista reagointia jatkuviin poikkeamiin autonomisesti.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että työssä toteutettu simuloituun
satelliittitelemetriaan perustuva prototyyppi osoittaa autonomisen
vianhavaitsemisen olevan mahdollista selitettävillä ja kevyillä menetelmillä.
Toteutettu malli tarjoaa yksinkertaisen mutta toimivan lähestymistavan
telemetriassa esiintyvien vikojen havaitsemiseen ja muodostaa perustan, jota
voidaan jatkossa kehittää osaksi laajempia autonomisia järjestelmiä.