Yksityishenkilön velkajärjestely ja sen esteet
Hämäläinen, Hanna (2026)
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026052215675
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026052215675
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on ollut selvittää, millaisia esteitä yksityishenkilön velkajärjestelyn toteuttamiselle Suomessa on lainsäädännöllisestä näkökulmasta tarkasteltuna. Lisäksi tavoitteena on ollut selvittää yksityishenkilön velkajärjestelyn keskeisiä piirteitä käytännön tasolla.
Opinnäytetyössä on tutkimusmenetelmänä käytetty oikeusdogmaattista eli lainopillista tutkimusmenetelmää. Opinnäytetyössä käytetyt lähteet ovat lueteltuna opinnäytetyön lopussa olevassa lähdeluettelossa. Pääasiallisina lähteinä opinnäytetyössä on käytetty voimassa olevaa lainsäädäntöä, erityisesti lakia yksityishenkilön velkajärjestelystä (57/1993) (VJL) sekä oikeuskirjallisuutta. Lisäksi opinnäytetyössä on käytetty lähteenä muun muassa hallituksen esityksiä (HE) ja korkeimman oikeuden (KKO) ratkaisuja tuomaan opinnäytetyön aihepiiriä lähemmäs käytännön tasoa.
Velkaongelmat koskettavat nykypäivänä pääosin hyvin pienituloisia sekä sosiaalitukien varassa eläviä henkilöitä sekä eläkeläisiä. Ylivelkaantumisen syyksi on edellä mainituissa ryhmissä paljastunut vähitellen otetut luottokortti- sekä pikaluotot. Velkaantuminen ei siten ole tapahtunut minkään yksittäisen tapahtuman seurauksena.
Viimesijaisena keinona velkaongelmien ratkaisemiseksi velallisella voi olla mahdollisuus päästä velkajärjestelyyn, mikäli sille laissa asetetut ehdot täyttyvät. Päätöksen velkajärjestelyn aloittamisesta taikka hylkäämisestä tekee tuomioistuin. Käytännössä velkajärjestelyhakemuksista suurin osa hyväksytään. Pelkkä tuomioistuimen tekemä päätös velkajärjestelyn aloittamisesta ei kuitenkaan tarkoita velallisen kannalta sitä, että hän saisi automaattisesti velkaongelmansa ratkaistua. Tuomioistuin arvioi vielä maksuohjelman vahvistamisen yhteydessä sen, onko velkajärjestelyn edellytykset olemassa sekä sen, ettei velkajärjestelylle ole ilmennyt esteperusteita.
Yksityishenkilön velkajärjestelylle on laissa säädettynä sellaisia esteperusteita, joiden edellytysten täyttyessä velkajärjestelyä ei voida toteuttaa. Toisaalta esteperusteen olemassaolosta huolimatta velkajärjestely voidaan myöntää esteestä huolimatta, jos velkajärjestelyn myöntämiselle on olemassa painavia syitä. Tämä vaatii kuitenkin aina kokonaisharkintaa, jossa tarkastellaan sellaisia seikkoja, jotka puhuvat sekä velkajärjestelyn myöntämisen puolesta, että sitä vastaan. Johtopäätöksenä voidaankin todeta, että laki ei yksiselitteisesti anna valmiita vastauksia siihen, voidaanko velkajärjestely yksittäisen henkilön kohdalla myöntää vai ei. Tämän vuoksi opinnäytetyön teoriaosassa on käytetty havainnollistavina esimerkkeinä aiheeseen liittyviä korkeimman oikeuden ratkaisuja.
Opinnäytetyössä on tutkimusmenetelmänä käytetty oikeusdogmaattista eli lainopillista tutkimusmenetelmää. Opinnäytetyössä käytetyt lähteet ovat lueteltuna opinnäytetyön lopussa olevassa lähdeluettelossa. Pääasiallisina lähteinä opinnäytetyössä on käytetty voimassa olevaa lainsäädäntöä, erityisesti lakia yksityishenkilön velkajärjestelystä (57/1993) (VJL) sekä oikeuskirjallisuutta. Lisäksi opinnäytetyössä on käytetty lähteenä muun muassa hallituksen esityksiä (HE) ja korkeimman oikeuden (KKO) ratkaisuja tuomaan opinnäytetyön aihepiiriä lähemmäs käytännön tasoa.
Velkaongelmat koskettavat nykypäivänä pääosin hyvin pienituloisia sekä sosiaalitukien varassa eläviä henkilöitä sekä eläkeläisiä. Ylivelkaantumisen syyksi on edellä mainituissa ryhmissä paljastunut vähitellen otetut luottokortti- sekä pikaluotot. Velkaantuminen ei siten ole tapahtunut minkään yksittäisen tapahtuman seurauksena.
Viimesijaisena keinona velkaongelmien ratkaisemiseksi velallisella voi olla mahdollisuus päästä velkajärjestelyyn, mikäli sille laissa asetetut ehdot täyttyvät. Päätöksen velkajärjestelyn aloittamisesta taikka hylkäämisestä tekee tuomioistuin. Käytännössä velkajärjestelyhakemuksista suurin osa hyväksytään. Pelkkä tuomioistuimen tekemä päätös velkajärjestelyn aloittamisesta ei kuitenkaan tarkoita velallisen kannalta sitä, että hän saisi automaattisesti velkaongelmansa ratkaistua. Tuomioistuin arvioi vielä maksuohjelman vahvistamisen yhteydessä sen, onko velkajärjestelyn edellytykset olemassa sekä sen, ettei velkajärjestelylle ole ilmennyt esteperusteita.
Yksityishenkilön velkajärjestelylle on laissa säädettynä sellaisia esteperusteita, joiden edellytysten täyttyessä velkajärjestelyä ei voida toteuttaa. Toisaalta esteperusteen olemassaolosta huolimatta velkajärjestely voidaan myöntää esteestä huolimatta, jos velkajärjestelyn myöntämiselle on olemassa painavia syitä. Tämä vaatii kuitenkin aina kokonaisharkintaa, jossa tarkastellaan sellaisia seikkoja, jotka puhuvat sekä velkajärjestelyn myöntämisen puolesta, että sitä vastaan. Johtopäätöksenä voidaankin todeta, että laki ei yksiselitteisesti anna valmiita vastauksia siihen, voidaanko velkajärjestely yksittäisen henkilön kohdalla myöntää vai ei. Tämän vuoksi opinnäytetyön teoriaosassa on käytetty havainnollistavina esimerkkeinä aiheeseen liittyviä korkeimman oikeuden ratkaisuja.