Optimization in mobile game development : leveraging 2.5D visuals for performance and aesthetic appeal

Abstract

2.5D-visualisointi, joka on alunperin kehitetty PC- ja konsolipelaamisen varhaisten aikojen laitteistorajoitusten kiertämiseksi, on jälleen noussut merkitykselliseksi mobiilipelaamisen kasvun myötä. Sen soveltamisesta mobiilipelikehitykseen on kuitenkin vain vähän aiempaa tutkimusta. Tässä opinnäytetyössä tutkitaan mobiilipelien kehittämisen haasteita ja selvitetään, kuinka 2.5D-visuaalinen tyyli voi auttaa voittamaan nämä rajoitteet säilyttäen samalla ainutlaatuisen ulko-asun.

Opinnäytetyön yhteydessä kehitettiin kaksi versiota prototyyppipelistä: toinen hyödynsi tutkimukseen perustuvia optimointitekniikoita ja toinen rakennettiin ilman optimointia. Molempien versioiden suorituskykyä analysoitiin optimointitekniikoiden vaikutuksen arvioimiseksi. Vaikka tutkimuksen laajuus ei ollut riittävä lopullisten johtopäätösten tekemiseen, ja tulokset osoittivat vain vähäisiä suorituskykyeroja, tutkimuksessa selvisi, että optimoitu versio kulutti vähemmän videomuistia kuin optimoimaton versio.

Tämä opinnäytetyö luo pohjan 2.5D:n tarkemmalle tutkimukselle mobiilipelien optimointikeinona. Vaikka lisätutkimuksia tarvitaan, tulokset viittaavat siihen, että 2.5D voi parantaa suorituskykyä pelikehityksessä, samalla säilyttäen visuaalisen omaleimaisuuden.

Originally used to overcome hardware limitations in PC and console gaming back in the early days of game development, 2.5D has risen in relevance again with the rise of mobile gaming. However, there is limited research on its application in mobile game development. This thesis examines the challenges surrounding developing games for mobile devices and explores how a 2.5D visual style can help overcome these constraints while maintaining unique visuals.

To investigate this, two versions of a prototype game were developed alongside this thesis: one using researched optimization techniques and another without optimization. A performance analysis compared both versions to assess the impact of these techniques. While the study’s scope was not large enough for definitive conclusions, results showed minor performance differences, with the optimized version reducing video memory usage compared to its unoptimized counterpart.

Although further research is required, this thesis provides a foundation for studying 2.5D as a tool for mobile game optimization, suggesting it can enhance performance while preserving visual uniqueness.